Kaaderit liikkeelle!

Edunvalvontaan keskittyvässä TYYn Kolmas kanta -Facebook-ryhmässä heräsi viikko sitten keskustelua Palvelualojen ammattiliitto PAMin hallintopäällikön Esa Suomisen blogikirjoituksesta. Suominen käsitteli kirjoituksessaan sitä, miten hän itse toimisi ja kehittäisi ylioppilasliikettä jos hän nykyisillä tiedoillaan ja kokemuksellaan ryhtyisi ylioppilasaktiiviksi. Keskustelua herätti Suomisen ehdotus ylioppilaskuntien jäsenmaksujen reippaasta korotuksesta ja resurssien suuntaamisesta muun muassa oikeusteitse tehtävään edunvalvontaan.

En lähde tässä kirjoituksessa puimaan jäsenmaksukysymystä. Sen sijaan kiinnitän huomioni toiseen Suomisen esille nostamaan asiaan – ylioppilasliikkeen ja ay-liikkeen vertailuun niiden joukkovoiman näkökulmasta. Suominen peräänkuuluttaa ylioppilailta nykyistä suurempaa järjestäytymistä, sekä opiskelijamassoja, jotka ovat aina valmiita marssimaan kaduille ylioppilaskuntansa pyynnöstä. Ylioppilasliikkeellä on tällaista ”valmiudessa olevaa kaaderia” Suomisen mukaan vain vähän.

Hän on oikeassa, ainakin osittain. Ylioppilaat osaavat kyllä nykyiselläänkin lähteä liikkeelle joukkojen voimalla, tässä ei ole ongelmaa. Ongelma on ennemmin siinä, milloin mikään ärsyke kasvaa niin suureksi, että liikkeelle ollaan valmiita lähtemään. Protestoimaan herätään kun asioiden huomataan koskettavan itseä, ei silloin kun päätöstä tehdään.

Edunvalvontatoiminnassa törmää usein kysymykseen siitä, miten kertoa jäsenistölle meneillään olevista valmistelutöistä, huhujen tasolla liikkuvista tiedoista, tai tekniseen jargoniin verhotuista päätöksistä. Hallinnon ylätasolla tehdyt linjaukset voivat heijastua opiskelijan arkeen vasta hyvin pitkällä viiveellä, mutta vaikutustyötä tulisi tehdä päätösten ollessa vasta valmistelussa.

Jotta opiskelijat aktivoituisivat oikeaan aikaan, epäkiinnostavat ja tekniset päätökset pitäisi pukea kiinnostavaan ja kuulijalle läheiseltä tuntuvaan muotoon. Helpoimmin tämä onnistuu, jos kuulija on lähtökohtaisesti kiinnostunut viestin välittäjän kertomista asioista. TYYlle tämä tarkoittaa sitä, että kyllä viesti menee perille, jos kuulija on muutenkin kiinnostunut TYYstä ja kokee sen taholta tulevat viestit itselleen olennaisiksi.

Tällä viikolla juhlitaan laskiaista. Kyseessä on TYYn juhlavuoden ensimmäinen laajempi opiskelijatapahtuma, joka kokoaa ylioppilaskunnan jäsenistöä yhteen. Fastlaskiaisen kaltaisissa tapahtumissa rakennetaan sitä kuuluisaa ylioppilashenkeä, ja saadaan opiskelijat tuntemaan itsensä TYYläisiksi. Sen tähden myös TYYn tapahtumatoiminta on tärkeää edunvalvonnan kannalta. Itselle läheiseksi koetun TYYn viestejä kuunnellaan tarkemmin, ja sille kerrotaan herkemmin omista toiveista ja niistä asioista, joita sen toivotaan ajavan. Tällöin edunvalvonta kehittyy: se reagoi paremmin jäsenistön toiveisiin, ja jäsenistö on tietoinen niistä asioista, joita ylioppilaskunta kulloinkin ajaa.

Siksi en kehotakaan tätä blogia lukevia TYYn kaadereita marssimaan kaduille, vaan tulemaan laskiaistiistaina mukaan laskemaan mäkeä. Tulkaa mukaan, tuokaa ystävänne, ja tuntekaa itsenne TYYläisiksi.

Lauri Miikkulainen,
TYYn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava.