Keskustellaan kivasti keskustellen

TYYn blogiin on välillä toivottu kertomuksia siitä, mitä esimerkiksi hallitus käytännössä tekee luottamustehtävissään.

Eräänä tehtävänään hallitus pitää esillä ylioppilaskunnan kantoja ja näkemyksiä muiden toimijoiden suuntaan.  Tätä tehtävää toteutetaan mm. lähettämällä ylioppilaskunnan edustajia erinäisiin paneeleihin, seminaareihin tai muihin keskustelutilaisuuksiin. Tätä kautta hallituksen jäsen päätyy välillä erikoisiinkin tilaisuuksiin. Nopeasti käy selväksi, että edustajien kutsuminen keskustelemaan ja heidän äänensä kuuntelu voi tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita.

Viimeisten kahden viikon aikana törmäsin kahteen paperilla hyvin samanlaiseen tilaisuuteen jotka todellisuudessa erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Lisäksi ohjelmassa oli kolmas tilaisuus, joka onnistui olemaan lähinnä hämmentävä.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Taloudellinen tiedotustoimisto TAT järjestivät keskiviikkona 2.5.osana valtakunnallista ”Valmistu töihin!” -kiertuettaan keskustelutilaisuuden Logomolla. Olimme TYYn toimistolla jopa innoissamme tilaisuudesta: EK on sellainen toimija, että sen kutsu kerää saman pöydän ääreen todella monia eri tahoja. Pääsisimme erinomaisesti esittelemään ylioppilaskuntamme ja SYL:n kantoja työuriin ja opinnoista työelämään siirtymiseen, sekä käymään dialogia niin kaupungin kuin yksityisen sektorin edustajien kanssa.

Helsingissä kiertueen avaukseen osallistuivat elinkeinoministeri Jyri Häkämies ja EK:n puheenjohtaja Ole Johansson. Tämähän on juuri sellaista yhteiskunnallista toimintaa jota ylioppilaskunnalta halutaan!

Lähdin tapaamiseen hallituksen varapuheenjohtajan Heikki Isotalon kanssa naama vappupiknikin jäljiltä kärventyneenä mutta mieli innokkaana. Tilaisuuden ohjelmana oli kaksi lyhyttä alustusta, kommenttipuheenvuoroja, ja laajahko pienryhmäkeskustelu. Kahviakin oli tarjolla.

Alustukset olivat melko mielenkiintoisia, ja niitä kommentoitiin hanakasti. Kuitenkin EK:n sedät pitivät keskustelun vähäisenä, alustajien annettiin sanoa sanottavansa ilman että yleisö alkaa väitellä keskenään. Tämä oli toki luontevaa, ajattelin että voihan alustuksia kommentoida myöhemmin vapaassa keskusteluosuudessa.

EK kuitenkin yllätti. Kun alustukset oli pidetty, ja koko tilaisuudelle varatusta ajasta kulunut noin puolet, ilmoittivat tilaisuuden vetäjät että ”keskusteluosuus voitaneen rajata pois” ja lopettivat tilaisuuden siihen ilman sen kummempia selityksiä. Suuri osa osallistujista ei avannut suutaan koko tilaisuuden aikana. Tilaisuudesta ei jäänyt käteen juuri muuta kuin pari nättiä kuvaa EK:n mappeihin todistusaineistoksi siitä, miten kivasti EK on kaikki eri tahot kutsunut saman pöydän ääreen keskustelemaan. Kahvikin vain närästi.

Esimerkki hyvästä keskustelutilaisuudesta seurasi onneksi jo maanantaina 7.5. Tällöin Eläketurvakeskus (ETK), Työeläkevakuuttajat (TELA) sekä Suomen ylioppilaskuntien liitto järjestivät Panimoravintola Koulussa osana valtakunnallista Työeläkejärjestelmä 50 vuotta -kiertuetta keskustelutilaisuuden otsikolla ”Työeläke 20X0 – Kuka korjaa potin?”.

Tilaisuudessa oli pari lyhyttä alustusta eri aiheista, asiantunteva paneeli kommentoimassa alustuksia, aktiiviset keskustelun vetäjät ja runsaasti tilaa myös yleisölle saada äänensä kuuluviin. Koko tilaisuus videoitiin, ja osallistujat pääsivät vielä tilaisuuden lopuksi kertomaan kameralle omia mietteitään joita keskustelu oli herättänyt. TYYtä edusti paneelissa hallituksen puheenjohtaja Jukka Koivisto, itse istuin kommentoimassa yleisön joukossa.

Perjantaina 11.5. TYYn edustus kutsuttiin puhumaan otsakkeella ”Alumniksi kasvaminen ja alumnitoiminnan kehittäminen” seminaariin ICT-talolle. Tämä tilaisuus pääsi minun ja hallituksen jäsen Juha Laurilan kalentereissa sektoriin ”hämmentävä”. Ei sillä että tilaisuudessa sinänsä olisi ollut mitään vikaa. Emme vain ennen tilaisuuden alkua tienneet kenelle täsmälleen olemme menossa puhumaan (eri korkeakoulujen rekrypalveluiden tai muiden vastaavien yksiköiden alumnisuhteista vastaaville toimijoille), mistä aiheesta (päättelimme aiheen lyhyellä varoitusajalla kryptisesti muotoillusta sähköpostista) ja kuinka paljon väkeä tilaisuudessa olisi (noin kymmenkunta). Puheenvuoromme kestokin tuplaantui viime hetkellä kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen minuuttiin (lopulta päädyimme keskustelemaan asioista reilusti yli tunnin).

Tilaisuus itsessään oli mielenkiintoinen. Koska aiheemme oli ympäripyöreä, päädyimme tarjoamaan osallistujille opiskelijanäkökulmaa heidän itsensä esiin nostamiin kysymyksiin. Keskustelu antoi meille monia hyviä ideoita siitä, miten yliopisto voisi yhteistyössä opiskelijoiden kanssa kehittää alumnitoimintaansa. Epäselväksi tosin jäi, mitä ylioppilaskunta voi tehdä asialle niin kauan kuin yliopisto ei tarjoa omiin toimintoihinsa lisäresursseja. En myöskään ole aivan varma mitä muiden korkeakoulujen edustajat saivat irti lähinnä Turun yliopiston ja ylioppilaskunnan edustajien välisestä sanailusta.

Tässä oli pieni valikoima sellaista työtä, jota me ylioppilaskunnassa päivittäin teemme. Yksittäisen tilaisuuden merkitys on toki koska tahansa vähäinen, ja tyhjiä arpoja jää aina silloin tällöin käteen. Myös ”turhiin” tilaisuuksiin osallistuminen voi lopulta kannattaa, jos ylioppilaskunta tätä kautta pääsee seuraavallakin kerralla mukaan keskusteluun. Ylioppilaskunta on vaikutustyössään tottunut siihen, että kantoja pitää tuoda esiin monissa eri yhteyksissä ja pieni nytkäys kerrallaan vaikuttaa eri yhteistyötahojen mielissä pyöriviin ajatuksiin.

Lauri Miikkulainen
Hallituksen jäsen (koulutuspolitiikka, sosiaalipolitiikka, valiokunnat)