Turun yliopiston ylioppilaskunnan lausunto hallituksen esityksestä asumistukilain muuttamiseksi
Ylioppilaskunta on erittäin huolissaan Sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä asumistukilain muuttamiseksi. Esitys heikentää Suomen ylioppilaskuntien liiton arvion mukaan suhteellisesti eniten tuen piirissä olevista ryhmistä opiskelijoiden sosiaaliturvaa. Opiskelijat ovat suurin yksittäinen asumistukea saava ryhmä, jonka lainattomasta sosiaaliturvasta asumistuki muodostaa suurimman osan. Esitys leikkaisi opintotuella sinnittelevältä päätoimiselta opiskelijalta suoraan 12,5% asumistuesta, keskimäärin 76 euroa, joka on opintotuen piirissä olevan opiskelijan käytettävissä olevissa tuloissa raju leikkaus. Leikkauksen kokoluokka vastaisi esimerkiksi 27 %:a opintorahasta.
Päätoimisen opiskelijan päätyö on opiskelu. Samalla koko opiskelijoiden sosiaaliturva, eli opintotukijärjestelmä rakentuu sen varaan, että se ohjaa opiskelijoita valmistumaan ajallaan jo nykyisellään riittämättömällä tasolla olevan opintotuen ja riittämättömien tukikuukausien puitteissa. Riittämättömyys on todellisuutta ja fakta, jonka myös Kela on havainnut opintojen suorittamista hidastavaksi tekijäksi. Ristiriita esityksen suosiman täysipäiväisen työnteon ja osa-aikaisesta työstä rankaisemisen välillä on opiskelijanäkökulmasta räikeä.
Leikkausten työllisyysnäkökulma
Esitys sisältää työllisyysnäkökulmasta kaksi ongelmaa. jo esityksen taustamateriaalissa todetaan, että tuen leikkaaminen lisää kokoaikatyön kannustimia, mutta ”kannustimet heikkenevät” osa-aikatyön kohdalla. Esitys asumistuen ansiotulovähennyksen poistamisesta vähentää siis kannustimia tehdä osa-aikatyötä, sillä pienetkin ansaittavat summat leikkaavat edelleen asumistuen tasoa. Esitys on ristiriidassa lakihankkeen perusteiden ja hallitusohjelman kanssa, mikä herättää kysymään, että onko esitys ylipäätänsä järkevä. Ansiotulovähennyksen poisto osuu nimenomaan pienituloisiin, kuten opintotuella opiskeleviin opiskelijoihin ja heidän kannustimiinsa ottaa vastaan sivutoimisia töitä pienillä tunneilla olevia, esimerkiksi 0-tuntisopimuksellisia työpaikkoja. Ylioppilaskunta katsoo, että leikkauksen signaalit opiskelijoille ovat täysin väärät. Koulutuspolitiikan näkökulmasta ei ole järkevää kannustaa opiskelijoita täysipäiväiseen työhön.
Toiseksi kuten jo lain taustamateriaalista ilmenee, arvio esityksen työllisyysvaikutuksista ei ole linjassa hallitusohjelman työllisyyskirjauksiin. Taloudellisten vaikutusten kokonaisarvio on monin osin puutteellinen.
Leikkausten vaikutus perheellisiin opiskelijoihin
Ylioppilaskunta on erityisen huolissaan asumistukileikkauksien vaikutuksista sekä yhden että kahden vanhemman opiskelijaperheisiin. Esityksen arvion mukaan leikkaukset asumistukeen syövät käytännössä yhden vanhemman talouksista koko opintotuen huoltajakorotuksen. Taustamateriaalin arviossa kahden vanhemman perheeltä asumistuki leikkautuu keskimäärin 140 euroa kuukaudessa ja yhden vanhemman perheissä 111 euroa. Lapsiasiainvaltuutetun arvion mukaan esitetyt muutokset perusomavastuun kaavaan aikuisen ja lapsen kertoimiin eivät riitä kompensoimaan leikkauksia.
Lopuksi
Opiskelijoiden opiskelukyvyn kannalta esityksen leikkaukset aiheuttavat todellisen lisäkuormitustekijän, sillä yleisesti tunnistetaan taloudellisen toimeentulon vaikeuksien heijastuvan opiskelukykyyn. Opiskelijoiden pahoinvointi, koettu ahdistus ja masennus ovat kasvaneet korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimusten mukaan läpi 2000-luvun ja yksi merkittävä tekijä taustalla on taloudellinen toimeentulo, jota hallitus on kiristämässä.
Esityksen sisäänrakennettuna ongelmana on, että esitetyt asumistuen leikkaukset suhteutuvat opiskelijan tavoitteisiin eri tavoin kuin muihin tukea saaviin ryhmiin. Opiskelijan tavoite on opiskella ja valmistua. Asumistukeen siirtyminen oli opiskelijoiden toimeentulon kannalta tärkeä parannus, joka tukee opiskelijan perustehtävää. Nyt esitetyillä asumistukileikkauksilla pyritään saamaan opiskelijat kokoaikatyöhön, eikä asumistuen esitetyt leikkaukset tue opiskelijoiden valmistumista. Leikkausten vaikutuksia opiskelijoihin on arvioitava uudelleen.
Esitetty lakimuutos aiheuttaa todellista huolta opiskelun mahdollisuuksien heikentämisestä nykyisille ja tuleville opiskelijoille.
Ylioppilaskunta pitää myös erityisen lyhyttä lausuntoaikaa räikeänä esimerkkinä lainsäädännön valmistelussa, eikä voi välttyä näkemykseltä, jossa lainsäädäntöä viedään eteenpäin kiirehtien ja lausuntokierros typistetään pelkäksi pakolliseksi performanssiksi.
Akseli Tiitta
Puheenjohtaja
Lisätietoja:
Ville Ritola
Sosiaalipoliittinen asiantuntija
tyy-sopoasiantuntija@utu.fi
puh. +358 44 796 1078