Camilla Saarisen puhe vuosijuhlassa 12.11.2022
Hyvät kanssaopiskelijat, TYYn alumnit ja muut juhlavieraat,
on valtava ilo nähdä teitä täällä lähes 800. Se että tämänkokoinen sali on täynnä TYYläisiä eri vuosikymmeniltä, nykyisiä ja entisiä opiskelijoita ja ylioppilaskunnan ystäviä on ainutlaatuista. Olen kiitollinen että saan olla teidän kanssanne täällä tänään.
Kipuilin paljon sen kanssa, mistä tällaiselle erityislaatuiselle yleisölle kannattaisi puhua. TYYn historia on täynnä puheita, ja hetken tuntui että pelkästään viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kaikki merkityksellinen on jo sanottu. Kuka tahansa tässä salissa istuva voisi olla tässä puhumassa, kaikilla meillä on mielessämme asioita, joita haluaisimme saada kuulluksi. Mille antaa huomiota satavuotisvuosijuhlilla?
Meidän huomiostammehan käydään nykyään kovaa kilpailua. Ärsyketulva on valtava.
Se tekee meistä huonomuistisia ja keskittymiskyvyttömiä. Minullakin pyörii tässä samaan aikaan mielessä monta asiaa, kuten se että mitä tuossa Toimistojatko-pöydässä tapahtuu, miksi nämä valot ovat näin kirkkaat ja mitäköhän pöytäseurueeni sanoo tämän puheen jälkeen.
Koen ylioppilaskunnan tärkeäksi vastavoimaksi koko 2000-lukua leimaavalle yleiselle sekavuudelle, kilpailukeskeisyydelle ja ajattelemattomuudelle. Ne kaventavat näkökenttäämme ja saavat meidät tuhlamaan aikaamme paremmuutemme todisteluun. Ylioppilaskunta perustuu yhteistyölle. Se siirtää ajatukset itsestä, itsekritiikistä ja kilpailusta yhteisen hyvän edistämiseen.
Ylioppilaskunnalla on sadan vuoden voima tuoda ihmisiä yhteen. Se on linkittänyt minutkin jopa satoihin ihmisiin, joihin en olisi muuten todennäköisesti koskaan tutustunutkaan. Ja varmasti monet tässä salissa voivat samaistua tähän. TYY on tuonut elämäämme ystäviä, kollegoita, puolisoita. Ehkä vihamiehiäkin, mutta ennen kaikkea arvokkaita ihmissuhteita. TYY on alusta erilaisia poliittisia näkemyksiä, aloja ja taustoja edustaville opiskelijoille. Lisäksi se on Turun yliopiston opiskelijoiden työkalu muun yhteiskunnan kanssa vuorovaikuttamiselle, väylä oman kuplamme ulkopuolelle. TYY on korvaamaton mahdollisuus sen jokaiselle jäsenelle.
TYY tuo yhteen entisiä ja nykyisiä opiskelijoita. Olen saanut kuulla eri vuosikymmenten alumneilta onnistumisista, epäonnistumisista ja ongelmista, joista monet ovat olleet hyvin samanlaisia kuin nykyään. Me nykyopiskelijat kaipaamme näitä tarinoita, ja tämä ilta on tilaisuus niille. Kaipaamme lisää muistutuksia siitä, että ennenkin on ollut myrskyjä, radikaaleja linjoja, ideologiselta pohjalta tehtyjä päätöksiä ja epävarmalta näyttävä tulevaisuus. Pyydän alumneja olemaan kuitenkin harkitsevia neuvojen kanssa. Winston Churchillin sanoin, "Omasta puolestani olen aina valmis oppimaan, joskaan en aina pidä siitä että minua opetetaan." Meidän aikaamme liittyy aiempaa kompleksisempia ongelmia, mutta olemme silti osa pitkää jatkumoa. Mielestäni se on sekä lohduttavaa että inspiroivaa.
Yhteisömme ei ole kuitenkaan pelkästään nykyisiä tai entisiä jäseniämme. TYY järjestöineen yhdistää koko yliopistoa tuomalla opiskelijat ja yliopiston henkilökunnan yhteen. Joskus jopa saman tuopin ääreen Proffan kellariin. Olen TYYn ansiosta päässyt oppimaan luentosalien ulkopuolella lukuisilta yliopistolaisilta, aina rehtoraattia myöten. Vasta tämän myötä avulla olen oppinut arvostamaan Turun yliopistoa koko sen ainutlaatuisuudessa, demokraattisuudessa ja monitieteellisyydessä.
Samalla olen huomannut, että yliopistoyhteisöllämme on yhteinen tavoite, jota emme voi saavuttaa ilman toisiamme. Meidän on puolustettava yliopistokoulutuksen rahoitusta näinä aikoina, kun päättäjät ovat vaarassa sortua lyhytnäköisyyteen. Meillä ei ole varaa epäonnistua tässä tehtävässä, eikä varsinkaan luovuttaa. Emme saa enää tulevaisuudessa joutua keskustelemaan meille tärkeistä asioista luopumisesta. Asioiden parantumiseen voimme vaikuttaa vain omalla sinnikkyydellämme. Kuten eräs 50-vuotisjuhliemme vieras myöhemmin elämässään totesi: “Kyllä se jaksaa kun on pakko.”
En usko, että minkään muunlainen organisaatio kuin ylioppilaskunta voisi toimia yhtä monipuolisena ja kasvattavana yliopisto-opiskelijoiden yhteentuojana. TYY on erityinen.
Niin kauan kuin tulevat opiskelijasukupolvet näkevät TYYn avaamien ovien potentiaalin, ylioppilaskunnan tulevaisuus on kirkas.
Lopuksi haluan nostaa kanssanne maljan satavuotiaalle TYYlle, ja kaikille sen luomille ihmissuhteille. Skål!
TYYn hallituksen puheenjohtaja
Camilla Saarinen