Arkinen todellisuutemme Suomessa on erittäin valkoinen väestörakenteestamme johtuen. Valkoisuusnormilla ei kuitenkaan viitata useinkaan pelkästään ihmisten ihonväriin, vaan myös näkymättömiin sosiaalisiin hierarkioihin ja valtasuhteisiin, joissa länsimaalaisuus ja eurooppalaisuus nähdään yhteiskunnallisia rakenteita määrittelevänä normina. Normatiivisuus tulee esiin vasta, kun se tehdään näkyväksi tai siitä poiketaan. Normatiivinen valkoisuus onkin olennainen osa suomalaisuutta ja kansallista identiteettiämme. Suomessa ihmisten mielikuvat ovat sidoksissa valkoisuuteen, ja normiin sopimattomat tulkitaan ulkomaalaisiksi. Valkoisuus toimii muillakin tavoin kuin normatiivisesti. Valkoisuus voi olla osa käytäntöjä, rutiineja ja kulttuurisia merkityksenantoja. (Keskinen ym. 2021, 45-68.)
Valkoisuusnormi tuottaa usein hierarkkisia ajatusrakennelmia, jossa valkoinen eurooppalaisuus nähdään muita kulttuureja ylempänä tai parempana. Tämän tunnistamatta jättäminen on ongelmallista. Muun muassa jamaikalainen sosiologi Shirley Anne Tate on kirjoittanut valkoisesta viattomuudesta, jossa valkoisuudella oikeutetaan haluttomuutta tietää rasismista ja valtasuhteista. Haluttomuus kattaa haluttomuuden tuntea tietoa, poliittista toimintaa ja elämäntapoja, joita muiksi nähdyt ovat kehittäneet. Rasismista puhuminen ja siihen liittyvien käytänteiden muuttaminen aiheuttaakin usein kieltämistä ja vastarintaa. Kriittinen keskustelu valkoisuudesta voi usein paljastaa rodullistettujen suhteiden affektiivisen puolen, johon kuuluvat valkoinen hauraus, kiusaantuminen, itsesääli, syyttäminen ja suuttuminen. Tällaiset kielteiset reaktiot estävät valtasuhteiden analyysiä, ja vaikeuttavat rasismiin puuttumista. (Keskinen ym. 2021, 45-68.)
Jokainen meistä on varmasti kuullut arjessaan esimerkiksi rasistisen vitsin. Arjen rasismin käsite korostaa rasismin kokijan näkökulmaa, ja pureutuu rasismin säännönmukaisuuteen. Se voi olla vihamielistä huutelua, nimittelyä tai hienovaraista ulossulkemista, rodullistavaa eksotisointia, tai holhoavaa suhtautumista. Usein tällöin puhutaan mikroaggressioista eli tahallisista tai ei-tahallista teoista ja kommenteista, jotka vahvistavat rasistisia stereotypioita tai muuten toiseuttavat. Yhdenvertaisuusvaltuutetun sivuilla annetaan esimerkiksi tilanne, jossa valkoiseksi rodullistettu kehuu ei-valkoista siitä, kuinka hyvin hän puhuu suomea, sillä samalla hän osoittaa ajatuksensa siitä, että ruskea ihminen ei voi puhua suomea äidinkielenään. Harmittomista kysymyksistä ja kommenteista voikin tulla niiden kohteeksi joutuvalle loukkaavia ja kasautuvia.
Arjen rasismi ei ole sattumanvaraista, vaan sen eri ilmenevistavoissa kertautuu tietty valtarakenne. Rasismi ei kuitenkaan aina liity kehollisuuteen, esimerkiksi venäläisten, muslimeiden ja juutalaisten tapauksessa. Olennaista on, että rasismi sisältää olemuksellistavia ja hierarkisoivia oletuksia ryhmästä, johon se kohdistuu. Antisemitismi taas tarkoittaa juutalaisiin kohdistuvaa rasismia ja sen historiallisia juuria. Viimeaikaisessa tutkimuskeskustelussa on puhuttu maahanmuuttovastaisesta rasismista, millä halutaan korostaa sitä, että äärioikeistolaisessa populistisessa liikehdinnässä ei ole kyse yhteiskuntakeskustelun kritiikistä vaan systemaattisesta, tiettyihin ryhmiin kohdistuvasta vihamielisestä ja hierarkisoivasta olemuksellistamisesta. (Keskinen ym. 2021, 45-68.)
Meidän arkinen elämämme kattaa myös yliopistolaitoksessa elämisen ja sen toimintaan osallistumisen. Suomalaiset yliopistot näyttäytyvätkin erityisen valkoisina tiloina. Siitä huolimatta rasismista akateemisissa piireissä ei ole juurikaan keskusteltu. Yliopistot ovat kuitenkin korkeimmalla syrjivässä koulutuksen rakenteessa, ja rodullistetussa valtasuhteessa, sillä koulutus uusintaa yhteiskunnassa vallalla olevia valtarakenteita. On tärkeää muistaa, ettei yliopisto ole arvovapaa toimija. (Alemanji & Seikkula 2018, 180.)
Valkoisiksi rodullistetut yliopiston työntekijät ovat avainroolissa yhdenvertaisen yliopiston luomisessa. Valkoiseksi rodullistetut henkilökunnan jäsenet voivat sivuuttaa rotua koskevat kysymykset, sillä ne voidaan nähdä jonkun muun ongelmina. Henkilökunta voi nähdä rotua koskevat ongelmat vähemmän tärkeinä verrattuina oman tieteenalansa muihin kysymyksiin. Näin rotua koskevat asiat ulkoistetaan jonkun muun hoidettaviksi, sillä (valkoinen) henkilökunta kokee, etteivät rotuasiat koske heitä. Henkilökunnalla on valta päättää, mikä aihe on tärkeä, tutkimisen arvoinen, intellektuaalisesti painava ja relevantti asia. Mikäli henkilökunta ei ole kiinnostunut yhdenvertaisuuden parantamisesta, on vaarana, että tulevat akateemikot, nykyiset opiskelijat, toistavat samoja rasistisia ajattelutapoja ja virheitä. (Gordon 2007.)
Vaarana on myös se, että ruskeiksi rodullistetut opiskelijat joutuvat opettamaan muita opiskelijoita tai jopa yliopiston henkilökuntaa. On ongelmallista, jos valkoisiksi rodullistetut opiskelijat näkevät itsensä roduttomina, sillä se lisää ajatusta siitä, että rotua koskevat seikat eivät koske valkoisia opiskelijoita.
Yliopisto instituutiona on rakentunut siten, että toisten on helpompi identifioitua instituutioon, kokea olonsa tervetulleeksi, ja kukoistaa yliopistossa, sillä se tuntuu omalta. Toisille taas yliopistossa olo on epämukavaa, ja herättää tuntemuksia siitä, että he eivät kuulu tänne. Valkoiseksi rodullistetut yliopiston jäsenet eivät kuitenkaan saa toimia ajatuksella, jossa ei-valkoiset yritetään saada osaksi valkoisten “meidän” instituutiota.
Kun olemme sisällä yliopiston instituutiossa, emme välttämättä huomaa kaikkia sen suomia hyötyjä, sillä ne tuntuvat normaaleilta sekä odotetuilta. Saatujen hyötyjen näkymättömyys voi tuottaa ajatusmalleja siitä, että muille suunnatut yritykset lisätä yhdenvertaisuutta ovat epäreilua erityiskohtelua. Hyötyjen näkymättömyys saa siis oletetun erityiskohtelun näkymään selkeämmin.
Vähemmistöihin kuuluvat henkilökunnan jäsenet saattavat myös saada osakseen enemmän töitä, sillä heidän täytyy edustaa omaa vähemmistöään erilaisissa yhteyksissä. Vähemmistöön kuuluvat opiskelijat taas saattavat joutua aktivistin rooliin, kun heidän samanaikaisesti pitäisi suoriutua aivan normaaleista opiskelijan velvollisuuksista. (Gordon 2007.)
Tutkimuksessa todettiin, että mustaksi rodullistettuihin opiskelijoihin kohdistettiin negatiivisia stereotypioita ja rasistisia loukkauksia jokapäiväisissä kanssakäymisissä eräässä Iso-Britannian yliopistossa. Opiskelijat totesivat yliopistossa vallitsevan normi “hyväksyttävästä rasismista”. ”Hyväksyttävän rasismin” normia tuotettiin oman vastuun kieltämisellä silloin, kun yksilö oli osana rasistisessa tilanteessa. Rasistiset lausahdukset saatettiin esimerkiksi laittaa vitsin varjolle tai esille tuotua rasismin kokemusta saatettiin vähätellä. Artikkelissa väitetäänkin, että rasistiset diskurssit eivät perustu yksilöiden tietämättömyyteen tai naiiviteettiin. Sen sijaan rasistiset tilanteet perustuvat historiallisesti ja kulttuurisesti tiedostettuihin normeihin. (Osbourne ym. 2022.)
Rodullistetut valta-asetelmat antavat valkoisiksi rodullistettujen opiskelijoiden asettaa yliopiston normit ja arvot, päättää sen, kuka kuuluu yliopistoon sekä sen, mikä on yliopistossa hyväksyttävää. Valta-asetelmat eivät perustu vain valkoisten opiskelijoiden suurempaan määrään kampuksella, vaan ne syntyvät yleisesti tiedostetuista sosiaalisista representaatioista ja diskursseista, joiden avulla voidaan stigmatioida sekä luoda mustaksi rodullistettujen opiskelijoiden stereotyyppejä. Yliopiston kontekstissa, jossa arvostettuja arvoja ovat älykkyys sekä järkevyys, tutkimukseen osallistuneet olivat kuulleet mustaksi rodullistettujen olevan tyhmiä, emotionaalisia sekä vihaisia.
Mustaksi rodullistettujen opiskelijoiden hiljentäminen ei liity vain hiljentämiseen rasistisissa tilanteissa. Päivittäisissä tilanteissa vähemmistöön kuuluvat opiskelijat hiljentävät itse itsensä, koska haluavat välttää mahdollisten erojen esilletuomista tai stereotyypiksi joutumista. Opiskelijat hiljentyvät siis pelosta. Jos he näkyvät, niin he saattavat kohdata rasismia. Rasismin taakka jää kannettaviksi sen uhreille. Liian usein mikroaggressioista puhuttaessa keskitytään rasismin tekijään, ja hänen tarkoitusperiinsä. Kuitenkin huolimatta rasismin tekijän tarkoitusperistä, rasismi tuottaa laajan skaalan haittaa uhrille. Tutkimus korostaa, että mikroaggressiot ovat tuotosta rodullisesti hierarkkisesta yhteiskunnasta. (Osbourne ym. 2022.)
Yliopisto on saanut maineensa repression voimana, joka tuottaa diskurssit, metodologiat, strategiat, teknologiat sekä legitimaation muodot länsimaiselle väkivallalle ja hyväksikäytölle rodullistettuja ryhmiä kohtaan. Yliopisto toimi tiedon tuottajana rikkaille valkoisille, tuotti tietoa heidän intressiensä mukaan, erityisesti kohdistuen kolonisaation kohteena oleviin, orjuutettuihin, sekä alkuperäiskansoihin, joiden maat varastettiin, sekä moniin muihin toiseutettuihin ryhmiin. (Tuskegee kokeet, Heideggers tenure as rector at the Freiburg uni)
Kiinnostavaa onkin pohtia, millä tavoin länsimainen yliopistolaitos historiallisesti ja nykypäivänä, osallistuu sellaisiin tiedon tuottamisen ja muodostamisen tapoihin, jotka väistämättä johtavat väkivaltaan, nöyryytykseen, kidutukseen ja sotaan sekä mistä syistä ja ketä hyödyttäen tätä tietoa tuotetaan ja jaetaan (Giroux 2010, 4-28.).
Keskeisiä lähteitä:
Keskinen, Mkwesha, Seikkula 2021. Teoreettisen keskustelun avaimet – rasismi, valkoisuus ja koloniaalisuuden purkaminen. Teoksessa Keskinen, Mkwesha & Seikkula (toim.), Rasismi, valta ja vastarinta. Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Tallinna: Gaudeamus, 45-68.
Alemanji & Seikkula 2018. What, Why and how do we do what we do? Antiracism education at the university. Teoksessa Alemanji (toim.), Antiracism Education In and Out of Schools. Sveitsi: Palgrave Macmillan, 171-184.
Jill Gordon 2007. What can white faculty do? Teaching in higher education, Critical perspectives vol. (12), issue 3.
Osbourne, Barnett & Blackwood 2022. Black students' experiences of “acceptable” racism at a UK university. Journal of community and applied social psychology.
Giroux 2010. Between Race and Reason : Violence, Intellectual Responsibility, and the University to Come. Stanford ,CA; Stanford university press.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun nettisivut, https://syrjinta.fi/rasismi, luettu 5.4.2023