TYYn sosiaalipoliittinen sektori on tänä vuonna selvittänyt jatko-opiskelijoiden hyvinvointia ja työterveyspalveluiden tarvetta lyhyellä kyselyllä, jota levitettiin yliopiston kautta sähköpostilla. Kysely on osa TYYn väitöskirjatutkijoita koskevaa toimintasuunnitelman projektia, jossa heidän pääsyään yliopiston työterveyden piiriin pyritään mahdollisuuksien mukaan edistämään.
Väitöskirjatutkijat ovat moninainen joukko ja pääpiirteittäin he tekevät väitöskirjaansa joko työsuhteessa yliopistoon, muun työnsä ohella tai apurahalla. Väitöskirjatutkijoista suurin osa tekee väitöskirjatutkimustaan apurahalla, joka vaihtelee sekä suurudeltaan että kestoltaan muutamista kuukausista movivuotisiin apurahoihin. Apurahoja ei riitä kaikille ja niistä käydään kovaa kilpailua väitöskirjatutkijoiden välillä. Apurahatutkijoilla ei lähtökohtaisesti ole, kuten Turun yliopistossakaan, työsuhteen tuomia etuja, kuten työterveyspalveluja. Jatko-opiskelijat, eli väitöskirjatutkijat eivät myöskään kuulu YTHS:n piiriin.
TYYn tekemään kyselyyn vastasi 275 väitöskirjatutkijaa. Kyselyssä selvitettiin, että ovatko yliopiston tarjoamat työterveyspalvelut vastaajien käytössä tai saako ne joltain muulta taholta, esimerkiksi työsuhteesta johonkin muuhun tahoon kuin yliopistoon. Vastauksista kysymykseen tarpeesta työterveyspalveluille ilmeni, että yleisesti työterveyspalveluille koetaan tarvetta, mutta etenkin apurahalla opiskelevista väitöskirjatutkijoista 89 %:a koki tarvitsevansa työterveyspalveluita.
Työterveyspalveluiden ja muiden vastaavien palveluiden tarve myös vaikuttaa kokemukseen siitä, miten väitöskirjatutkijat näkevät oman asemansa suhteessa yliopistoon työsuhteessa oleviin. Kyselyyn vastanneista väitöskirjatutkijoista 60 % ei kokenut asemaansa yhdenvertaiseksi verrattuna yliopistoon työsuhteessa oleviin tutkijoihin. Apurahatutkijoista yhdenvertaiseksi asemaansa ei kokenut peräti 86 % vastaajista.
Kyselyyn vastaajilla oli myös mahdollisuus avoimessa vastauksessaan kommentoida, millaiseksi he kokevat hyvinvointinsa tällä hetkellä ja miten yliopisto voisi tukea paremmin heidän hyvinvointiaan tutkimustyössään. Avoimia vastauksia jätettiin 178.
Avoimista vastauksista ilmeni, että työsuhteen tuomien etujen puuttuminen koettiin voimakkaan eriarvoistavaksi tekijäksi. Vastauksissa sanoitettiin useita kertoja kokemusta siitä, että apurahatutkijat tekevät yliopiston toiminnan kannalta kriittisen tärkeää tutkimus- ja julkaisutyötä, mutta yliopisto on se, joka työn hedelmistä hyötyy, myös taloudellisesti.
Vastauksissa korostuikin tutkimustyön kuormittavuus ja työterveyspalveluiden puute. Väitöskirjatutkijat luonnehtivat, että he ovat ”kummallisessa välimaastossa työelämässä” ja että vastuu on samanlainen kuin kokopäivätyössä, mutta edut eli esimerkiksi ”työntekijöiden perusoikeuksiin kuuluva työterveys on olematon”.
Esiin nousee myös työpisteen, kulkuoikeuksien ja henkilökuntasähköpostien lakkaaminen, jos väitöskirjatutkijan kohdalle osuu työttömyys- tai muita jaksoja ilman tutkimusrahoitusta. ”Oppiaineille pitäisi saada oikeus tapauskohtaisesti päättää kulkuoikeuksista ja työpisteistä, eikä niiden tulisi olla kategorisesti sidottuja rahoitusjaksoihin”, eräs vastaaja toteaa.
TYY on ottanut esiin väitöskirjatutkijoiden huolia tapaamisissa rehtoraatin ja muun yliopiston johdon kanssa. Väitöskirjatutkijoita koskevaa toimintasuunnitelmaprojektia jatketaan ensi vuonna. Seuraavina askelina asian edistämiseksi tapaamme väitöskirjatutkijoita edustavien järjestöjä ja pohdimme miten asiassa voitaisiin edetä. TYYn kanta on, että väitöskirjatutkijoiden asemaa on vahvistettava ja yksi tapa heidän asemansa vahvistamiseksi on pääsy yliopiston työterveyspalveluiden piiriin. Työterveyspalveluiden ulottamisesta apurahatutkijoille on olemassa Itä-Suomen yliopiston malli, jossa apurahatutkijat saavat 10%:n työsuhteen yliopistolta ja samalla myös työterveyspalvelut
Jimi Salonen
Hallituksen jäsen, sosiaalipolitiikka